Mulla on aina ollu järjetön tarve kirjottaa pääni sisältöä, ennen huomion ja suorittamisen takia, nykyään lähinnä lyhyen lähimuistin ja hallitsemattomien ajatusryöppyjen takia. Aivoja on tullut tuhottua ties millä tässä lähiaikoina, jatkoa on luvassa vielä tuntematon aika. En mä osaa enää luvata, saatika uskalla, kenellekkään elämäntapoihin liittyvistä muutoksista. 

Mä oon (en ennen uskonut, mutta monet lähimmäisiäni myöten ovat minulle vuosia tätä kertoneet) aika hankala persoona, ja mulla on myös taipuvaisuutta herättää vahvoja tunteita tuntemattomissa (varoitus). Yks niistä syistä miks tästälähtien julkaisen henkilökohtaisimmat kirjoitukseni kasvottomana on ehdottomasti juurikin se, ettei minuun olisi enää niin helppo samaistua ja ajallaan aiheuttaa ihan turhaa mielipahaa lukijoille. En myöskään toivo tiettyjen henkilöiden löytävän näitä tekstejä. Unohtamatta tietenkään sitä että henkilökohtaisista ongelmistani, kuten mielenterveydestä ja päihteistä puhuminen avoimesti omin kasvoin, uskokaa mua - huono idea. Sekin on tapa joka pitäisi lopettaa, mutta jotenkin jokin irrationaalinen tarve muuttaa systeemiä saa mut aina unohtamaan vaikutukset, joita teoillani mahdollisesti on. 

Mä poltan kans paljon pilveä, enemmän kuin moni. Älyämpäri on tehnyt ruokapöydän virkaa niin kauan kun oon täällä asunut, ja mitä todennäköisimmin tulee suurin osa teksteistänikin syntymään thc:n vaikutuksen alaisena. Ellen ole, tulen sen varmaan mainitsemaan, tai sitten sen huomaa tekstin negatiivisesta sävystä. En oo ees uskaltanu kokeilla lopettaa, ja mä oon sentään lopettanu tupakoinninkin kahdesti ennemmin kun polttelun, dokaamisenkin lopetin. Ja se vasta oma soppansa olikin, mutta ei siitä tällä kerralla enempää. 

Tää nyt oli tällanen ujo tutustumiskerta, mul meni aivot taas vähän lukkoon. Lupaan kyllä että te saatte vähän elämääkin nähdä, kyllä te varmaan lukiessa tajuatte homman pointin. Mä oon tosi jossain siellä kaukana, matkalla en yhtään minnekkään.